Ennen tämän yksilön hankkimista olimme osin säästösyistä vuoden ilman autoa. Sitä ennen ajoimme 3v ajan käyttöetuautona olleella Peugeot 307sw:llä. Olin omistanut aiemmin mm. v.1998 Mondeo 2.0 GT HB:n, joten minulla oli jo valmiiksi kultaiset muistot Recaron penkeistä ja hyvästä ajettavuudesta.
Satuin eräänä päivänä näkemään kaupungilla kävellessäni ST200-mallin livenä ja mietin, että tuollaisella ajaessa olisi todennäköisesti aina hymy korvissa. Tämän jälkeen autokuume alkoi. Skippaan tähän liittyvät kaksi st200-hutireissua ja tarkemmat tiedot nykyisen yksilön ostotapahtumasta.
Heinäkuussa 2010 suomessa myös lapsuutensa viettänyt auto vaihtoi omistajaa 5200e hintaan 173tkm komistaessa mittaria. Ostettaessa toimimattomaksi todettiin repsikan perseenlämmitin, kuskin sähköinen penkin korkeudensäätö ja muutama ulkoinen vähäinen vaurio, eli tältä pohjalta lähdettiin liikkeelle.
Ensimmäinen näistä vähäisistä vaurioista oli paise eturenkaassa katukiveen raapaisemisen jäljiltä. Tilasin saman tien 2kpl 225/45R17 Nokian Z G2 -renkaita rengas-online.comista (260e) ja Euromaster laittoi ne vanteille, tasapainoon ja alle muistaakseni 40 eurolla.
Rouvan takapuolta lämmittää talvella Bilteman istuinlämmitin (n. 15e). Penkin korkeudensäädössä moottori hurisee nappia painettaessa, mutta mitään ei tapahdu. Moottorin päässä on 90 asteen kulmassa oleva nivel, jonka sisällä lienee hammasrattaat tms rikki, sillä korkeutta säätävä ruuvi ei pyöri. Tätä en viitsi alkaa korjaamaan, ellei osat kävele itsekseen vastaan.
Pintaruostekorjauksia varten ostin Motonetistä tököttejä ja työkaluja muutamalla satasella, sekä paikallsesta maalikaupasta sopivaa hopeanharmaata sävyä (492 Stardust) spraypurkillisen. Tästä räpellyksestä on omissa arkistoissa erillinen kuvasarjansa, mutta en lähde dokumentoimaan sitä tänne juuri nyt. Ehkä myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.