Vuosipäivitys

Moro, edellisestä päivityksestä on mennyt varmaankin noin vuosi, tai siltä se ainakin tuntuu. Miestä on vienyt moni muu asia moneen muuhun suuntaan ja tämä on näkynyt myös Mondeon hyysäämisessä. Muutama asia on kuitenkin tapahtunut.

Mondeossa on uusi akku.

Toukokuussa 2012 auto jätti ihmisen Nokian Rautian pihaan, sillä akku ei enää jaksanut käynnistää vehjettä henkiin. Työntöhommilla auto saatiin kuitenkin startattua ja ajettua kotiin. Siinä vaiheessa käynnistyikin uuden akun etsintä. Mitäpä sitä muuta ostaisi ihminen, paitsi näennäisesti parasta, joten GroundZeron GZBP 12.2500 -akku tarttui Powersetistä matkaan. Hieman epäilytti se, että akku oli sentin korkeampi kuin paikallaan ollut originaali Motorcraft, mutta eihän nämä asiat voi olla sentistä kiinni. Eihän?

No on se sentistä kiinni. Ensinnäkin alkuperäinen kiinnitysrauta ei sopinut enää paikoilleen, sillä kiinnitysraudan kierretapin pituus loppui kasvaneen korkeuden vuoksi kesken. Tarvittiin joko uusi kierretappi tai uusi kiinnitysrauta, joten otin peltisakset ja porakoneen kouraan askarrellen uutta kiinnitysripaa. Pintaviimeistely jeesusteipillä.

Sitten konepelti kiinni.

Kylläpä se konepelti jää omituisesti kieroon.

Akku ottaa kiinni miinusnavan puolelta etunurkasta konepeltiin kiinni. Yritin veistellä konepellin äänieristeestä palaa pois, mutta ei voi mitään, oli pakko paukauttaa pieni lommo konepeltiin, jotta saa tämän akun paikoilleen. Niin, tekniikkaa arvostan minä enemmän kuin kosmeettisia asioita. Jos on konepellissä valoa vasten pieni vekki überakku pinnan alla, niin en mieti kahdesti.

Mitäs vielä. No vahvistimien kerrostalo.

Soittelin melko pitkään laitteita niin, että peräkontissa oli yksi DLS CA41 -vahvisin, missä etupää oli kytketty Rainbow Germaniumin jakosuotimilla passiivisesti ja kaksi kanavaa oli sillattu 10" Hammeria varten. Soundissa harmitti se, että diskantin ja wooferin tasoa ei pystynyt säätämään lennossa ja subbarin tasossakaan ei ollut kaukosäätöä, joten volumella piti hakea kuhunkin biisiin sopiva kompromissi diskantin räikeyden ja toisaalta basson kaipuun väliltä. Tämän halusin purkaa ja ostin huutonetistä toisen vahvistimen. Tuurilla tai vahingossa uhriksi osui Rainbow iPaul 2.400, joka laulattaa nyt pelkästään Hammeria. Germanium-etupää on kytketty aktiiviseksi DLS:n taakse. Peräkontissa näyttää nyt tältä.

Sähköpuolella päävirtakaapeli+maa on siis 35mm2 OFC, jotka menevät DLS:n jakoblokkeihin, joista lähtee 20mm2 kaapelit kummallekin vahvistimelle ilman omia vahvistinkohtaisia sulakkeita. Päävirtakaapelissa on 80A sulake paikoillaan, mikä on riittänyt paukkumatta ja tulee riittämäänkin. Aion kuitenkin ensitilassa lyhentää noita kiemurtelevia virtakaapeleita. Laitan vielä tummaksi värjätyn akryylin vahvistimien päälle kuvuksi ja mahdollisesti vaihdan tuon 10" Hammerin joko samankokoiseen Ambossiin tai DLS Nordicaan. Olen koittanut käytettyä elementtiä katsella, mutta ei ole vielä tärpännyt. Katsellaan nyt. 4ohm elementti siihen kuitenkin pitäisi saada tuon iPaulin vuoksi.

Tämä peliliike kannatti, sillä soundin saa säädettyä nyt faderin avulla diskantin ja wooferin välillä hyvin ja subbarin vahvistimessa on kaukosäätö, minkä johto on toistaiseksi vielä vetämättä. Nyt ei tarvitse pudottaa tietyissä biiseissä volumea siksi, että diskantti räimii korville, vaikka wooferpuolella kaipaisi vielä hieman potkua lisää.

Hammerin kalterit

Takaluukkuun pesän tehnyt Hammer on ollut muutaman viikon maton alla peitossa ja remppahommat kotona ovat vieneet aikaa niin, ettei ritiläprojekti ole juuri edistynyt. Pääsiäisen ajan kotimaanmatkailu kuitenkin vääjäämättä läheni ja tavaraa oli tulossa kyytiin kontin täydeltä, joten jotain piti kehittää. Tarkoitus on, ettei tavarat pääse koskettamaan elementtiä, joten tämän säädön työnimenä onkin "Hammer - U Can't touch this". (Näin nolon alun jälkeen voi ainoastaan parantaa.)

Aluksi kävin ostamassa Powersetistä 10" subbarille mustasta metalliverkosta tehdyn ritilän, mutta totesin sen aivan liian löysäksi lirppanaksi takakontin pohjassa olevalle elementille. Tämä 20€ ostos lisättiin Hall of Shamelle, eli turhaan ostettujen arvottomien kamojen listalle.

Tämän jälkeen aloin visioimaan hieman järeämpiä kaltereita esimerkiksi kaapin vetimistä tehtynä. Riittävän pitkät vetimet tuntuivat olevan kaikki alapuolisella ruuvikiinnityksellä, joten vetimet pitäisi kiinnittää aluksi jonkin sortin korokepalaan, minkä jälkeen korokepala kiinnitettäisi subwooferin koteloon. Ostin kokeeksi perstuntumalla 22cm pitkät vetimet, joiden arvelin olevan jokseenkin sopivan kokoiset tälle elementille. Korokepalan materiaalia löytyi varastosta, eli etukaiuttimien soviterenkaista ylimääräiseksi jäänyttä massiivipyökkilevyä.

Korokepalojen suunnittelu lähti liikkeelle suurpiirteisesti leivinpaperin ja lyijykynän hahmotelmalla.

Ensimmäinen versio korokepaloista, vetimet kiinnitetty korokepalaan ja korokepala liimattu Sika MaxTack -liimalla koteloon kiinni. Tässä on menossa koesoitto, eikä ripustukset ota kiinni korokepaloihin.

Leivinpaperille hahmotellun sabluunan avulla piirretään kuva maton alapintaan ja annetaan mattoveitsen puhua.

Tässä lopputulos ensimmäisestä kokeilusta. Korokepalan voisi sävyttää hopealla tai tummanharmaalla, samoin maton reunaa voisi käsitellä tai edes tussata, jolloin se olisi hieman sulavamman näköinen. Suunnitteluvaiheessa tämä näytti mielessäni lopputulosta paremmalta :-)

Ensimmäinen kokeilu päättyi Pääsiäisreissun aikana tähän. Liima ei kestänyt pakkasta, vaan viritys irtosi. Irtonaista palaa pystyi toki käyttämään loppumatkan alkuperäiseen tarkoitukseensa, eli elementin suojaamiseen.

Kiinnitys pitänee tehdä silikonilla ja muutamalla ruuvilla. Muotoilua voi niin ikään hieman fiilistellä, sillä nykyisessä versiossa pyöristykset on tehty raspi-roopella sen kummemmin viimeistelemättä, joten oman käden jälki näkyy myös epätoivotulla tavalla. Myös väritys ja maton viimeistely on edelleen mietintämyssyssä. Kuminen reunansuoja- tai U-nauha voisi toimia maton reunaan. Samaa nauhaa voisi virittää myös takaluukun alareunaan, mistä puskurin päälle kasaantuva lumi ja jää hankaa maalit pois joka talvi...

Kierrätettyä insinöörityötä

Subwoofer on seilannut kesästä saakka takakontissa omassa linnunpöntössään ja vahvistin on ollut niin ikään kökkövirityksellä näkösällä. Erilaisia vaihtoehtoja ja niiden työläyttä arvioidessa yksi vaihtoehdoista nousi ylitse muiden: käytetty farmarimondeoon tehty subwoofer-kotelo vararenkaan tilaan. Käytetty siksi, ettei ensi kesänä tarvitse käyttää aikaa ja tupakkia lasikuidun kanssa touhuamiseen. Hienoa Suomalaista insinöörityötä edustava umpikotelo löytyikin, joka oli alunperin tehty 10" Rainbow Ambossia varten. Ajattelin, että oma saman kokoinen Hammer lienee sen verran lähellä mittoja, että tämä kotelo kävisi kuin nenä päähän. Tässä asennustarina kuvin.

 

Alkutilanne. Subwoofer on vaihdellut paikkaansa pakattavien tavaroiden mukaan.

 

"Uusi" kotelo näyttää päivänvalossa tältä. Subwoofer vie runsaan puolikkaan varapyöräkotelosta ja lopputilaan saa jotain pientä tarpeellista tavaraa.

 

Maton alla näyttää tältä. Vasemmalla näkyy harmaa muovinen vararenkaan keskiöön menevä kartio. Eikös asuntoa myydessäkin asunnon kuvissa näy aina käytettyjä kalsareita lattioille lojumassa, kun niitä ei viitsitä siivota pois. Alkuperäinen vararenkaan muovinen kansi paikoillaan...

 

...ja kansi pois. Vararengasta ei ole täällä näkynyt kesän jälkeen. Eipä se eteen mahtuisikaan jarrusatulahommelin vuoksi.

 

Kotelo ankkuroidaan kahdella custom-made -pultilla kiinni varapyörätilan pohjassa olevaan pidikkeeseen.

 

Viimeistely ennen kaikkkea, pultitkin on suunniteltu piiloon.

 

Sitten sovitellaan Hammeria Ambossin reikiin. Niinhän siinä monesti käy, että isoveljen saappaat on inasen liian isot pikkuveikalle. Niin myös tässä tapauksessa, eli Ambossin vastakkaisten asennusreikien väli on noin sentin verran suurempi. Piti siis keksiä jotain muuta.

 

Olemassa olevia kuusiokolopulttien reikiä ei kannata mennä ryssimään (josko vaikka tuonne hommaisi sen Ambossin joskus), joten käännetään elementtiä erittäin tieteellisesti mitattuna 22,5 astetta myötäpäivään ja kiinnitetään elementti paikoilleen leikkaavalla kärjellä varustetuilla torx-ruuveilla. Ruuvit piti luonnollisesti laittaa hieman vinoon, jotta ne pureutuisivat hieman paremmin runkoon eivätkä jäisi liian ohuella siivulla kiinni.

 

Tavaralokeron kansikin on paikoillaan (eri tavalla kuin alkuperäinen suunnittelija asian mietti). Kanteen on mahdollista asentaa myöhemmin vahvistin piiloon, mutta silmämääräisesti tuo oma DLS on liian iso tähän tarkoitukseen. Todennäköisesti keksin jotain muuta...

 

Lokeroon mahtuu tärkeimmät: Jauhesammutin, renkaan paikkausaine, hinauskoukku, Ratto ja pullo kirkasta. Kaksi jälkimmäistä ovat edelleen hankinnassa. Tarttis löytää hakumies tuolle Ratolle, kun ei sitä itse kehtaa ostaa.

 

Vanha pönttö päätynee hiirille kodiksi varastoon. Hyvä, painava ja jämerä kotelo asianmukaisilla vanuilla.

 

"Lopputulos", tai pikemminkin välivaihe ennen seuraavaa säätöä. Hetkinen, kaiuttimien ritilä unohtui!

 

Nyt sekin on hoidettu siihen asti, että saan oikean ritilän. Täytyy kuunnella siihen asti hieman pienemmällä, ettei kartion ripustukset hakkaa mattoa.

 

Siinä tämän kerran auton säädöt. Mietin että ostaisiko sellaisen OMG LOL WTF -henkisen ritilän missä olisi esimerkiksi pääkallo tai viisi pääkalloa ja liekkejä kuvastavat ledivalot, vai hakisiko ihan perusritilän Powersetistä? Nyt kun on tullut tehtyä kotona sisälläkin vähän remppaa, niin miksei niiden hengessä rautakaupasta voisi hakea varaston oveen tarkoitettuja pitkiä ripojakin pari kappaletta... Ainakin tuohon mattoon pitää veistää reikä, että elementti pääsee hengittämään kunnolla eteenpäin.

Valmis maailma

Valmis maailma koitti. Tai ainakin siltä se tuntuu, sillä kahden viikon bussimatkailun jälkeen auto on taas ajossa. Uusi alusta on alla, auto on KATSASTETTU muutoksin hyväksytysti kerralla läpi, takajarruletkut on vaihdettu metallivahvistettuihin, takaluukun pumput on vaihdettu uusiin eikä luukku tipu enää päähän kauppareissulla. Myös paskoutunut laturi on vaihdettu tuliterään originaaliosaan. Alustan vaihdossa oli mennyt yhteensä 8h, mutta lasku tuli ennakkosopimuksen mukaan 5h tuntikatolla. Kaikki pultit olivat kuuleman mukaan niin jumissa ja ruosteessa niin edessä kuin takanakin, että apurunko oli pakko pudottaa vaihdon yhteydessä. Takakulmien säädössä oli niin ikään "pultit ruostuneet kiinni pusliin", mutta säätö kuitenkin onnistui lopulta. Annoin luvan myös akun vaihdolle mikäli se on huono, mutta testerin mukaan paikoillaan oleva "Motorcraft" oli vielä hyvässä kunnossa. Sitä en tiedä kuin vanha se akku lopulta on. Valmistusaika on kuulemma stanssattu toiseen napaan, mutta en ole koskaan ymmärtänyt katsoa. Exiden premiumia (noin 110€) kerkesin jo vähän katselemaan sillä silmällä. Powersetin hifikuvissa on autoon laitettu GroundZeron akku, mutta se näyttäisi maksavan rapiat 325€. Noh, en ressaa akusta vielä tähän hätään.

Tämän päivän kustannukset on kaivettavissa tuolta oikeasta sarakkeesta ja alustan osat on tietty laskettava tähän päälle. Kaikkiaan parin tonnin keikka siis... Pikaisen laskutoimituksen mukaan määräaikaishuollot poislukien olen nyt käyttänyt autoon rahaa 1,5 kertaa sen verran, mitä auton hankintahinta oli. Olisinko saanut kesällä 2010 ostettua 13000 eurolla sellaisen auton, mihin ei olisi tarvinnut tähän mennessä tehdä yhtään mitään ylimääräistä remppaa tai omaa tuunausta ja jolla ajaminen olisi yhtä mukavaa? Enpä usko, mutta tämä on hyvin subjektiivinen fiilis. Laskussa on tietysti huomioitava se, että omia vapaaehtoisia tuunauksia tässä summassa on vähintään 3000€ verran.

Lainasimme viikko sitten naapurin kakkosautoa Mondeon ollessa laturin vuoksi pipi ja kävimme tällä about saman ikäisellä Nissan Micralla kaupassa. Kiitokset naapurille erittäin suuresti auton lainasta ja se puoli kokemuksesta oli todella hieno juttu, mutta jokainen ajettu kilometri sai kuitenkin suun entistä enemmän mutruun. Auto on väline jolla pääsee paikasta A paikkaan B helpommin kuin lihasvoimilla, mutta muistin taas tuolloin minkälaisilla fiiliseroilla senkin matkan voi taittaa.

No miltä se uusi alusta sitten tuntuu? Kannattiko, vai menikö raha ns. koiran penaaliin?

Ford-forumeilla oli vähän aikaa sitten puhetta siitä, että tämän Koni-sportin ja H&R -yhdistelmän mukavuus olisi normaalikäytössä vielä erittäin hyvällä tasolla ja lyhyellä kokemuksella allekirjoitan tämän. Alusta tuntuu muutaman kymmenen kilometrin sievän kaupunkiajon jälkeen jokseenkin alkuperäiseltä, eikä lainkaan niin kivireeltä kuin salaa pelkäsin ja julkisesti toivoin. Tuntuma oli jopa niin mukava, ettei vaihtoa näin talvikeleillä juuri huomaa. Täytyy vielä käydä tekemässä testilenkki Tanpereen Hämeenkadulla ja tunnustella vieläkö amalgaamit ovat ajon jälkeen paikoillaan. Toivomuksena oli, että auto jäisi mahdollisimman lähelle originaalikorkeutta, ettei renkaat ottaisi missään vaiheessa kiinni sisälokareihin ja autolla voisi vielä ajaa appiukon mökille pihaan. En hakenut niinkään madallusta, vaan enemmän jäykkyyttä ja sitä kautta sporttituntuman maksimointia. Madallus on lopulta sen verran maltillinen, ettei sitäkään juuri huomaa.

Tässä muutama kuva likaisesta autosta. Kokovartalokuvia ei saa kovin nätisti tässä ahtaassa pihassa, kun rouvan syreenit vai mitkä perkeleen sireenit ovat tiellä ja pudottavat aina oksiltaan lumet niskaan, kun autoa yrittää puhdistaa lumesta. Ei se kärry kaksiselta näytä muutenkaan, jotta siitä viitsisi mitään promokuvia olla napsimassa. Hyvä sillä on kuitenkin ajaa ja jokainen pieni laitto saa ajamisen tuntumaan aina vain paremmalta. Pakkohan sen on edes plasebona antaa vaikuttaa, kun nuo fiksit tuppaavat maksamaan niin helvetisti.

Rengas on 215/45R17. Jarruremontin yhteydessä on about vastaava kuva kesärenkaalla, josta voi ehkä fiilistellä madallusta.

Rengas on 215/45R17.

Kuva takaapäin auton alta. Renkaan vieressä ylhäällä näkyy vaihdettu teräsvahvisteinen jarruletku, Koni siintää keltaisena takana ja etualalla H&R jousi tuoreella pohjaanlyöntikumilla.

Etupaketti onkin melko lailla piilossa painon ollessa päällä, mutta näkyy siellä oikeat kamat olevan.

Vanhat jouset nappasin mukaan...

...kuten myös iskarit ja muut vaihdetut releet. Näkeepähän ainakin mallinumerot kyljistä jos pitäää joskus hommata originaaliosaa.

Mitäs vielä? Katsastusmies oli mukavalla päällä ja teki huolellista jälkeä. Jousien TUV-lappua kaivattiin heti ilmoittautuessa tiskillä, mutta jarruletkujen lapusta ei oltu kiinnostuttu. Jarruista ei myöskään tullut mitään kysymyksiä. Huolellisesti se mittaili sumu- ja etuvalojen korkeudet, kuin myös mitat kaaren keskeltä renkaan keskiöön. Kuulemma joissakin Bemareissa tuppaa madallusten jälkeen menemään sumuvalot liian alas (korkeus vähintään 25cm, etuvaloilla 50cm muistaakseni). Voipi paljon olla mahdollista etenkin, jos kyseessä on nuoremman väen vanhan 316:n tuunaukset... Muutoskatsastus kuulemma kannattaa tehdä heti kun alusta on madallettu, koska jotkut vakuutusyhtiöt saattavat nikotella vahinkokeissin tullessa, jos madallussarjaa "ei ole ehditty" muutoskatsastaa.

Otsikkoon palatakseni jotain jäi vielä puuttumaan täydellisen valmiista maailmasta: Tuulilasi pitäisi vaihtaa, kun osa lämmitysvastuksista on poikki, takakaaren ruostekukat pitäisi korjata, pakoputken takapöntöt uusia ja pohja olisi hyvä hiekkapuhalluttaa ja massauttaa. Onneksi aikaa on vielä jäljellä, sillä kukaan ei ole vielä ilmoittanut uskottavaa maailmanlopun päivämäärää. Tuulilasin vaihdatan ennen ensi talvea (noin 450€), peltihommia alan tekemään itse kesällä (priceless), pöntöt uusitaan kun viimeinenkin kerros puhkeaa, ja pohjahommat voisin teettää kesällä (noin 600€). Ehkä vesipumpunkin voisi vaihtaa tai vaihdattaa just in case...

Kuriiri nahkahousumaasta

"At the request of AUTOTEILE RATTKE GMBH, this notice is to confirm that the following shipment has been delivered." Tahtoo sanoa sitä, että kuriiri toi juuri terveisiä nahkahousuilta.

Ihan niin kuin jouluna.

Seuraavaksi lähitulevaisuuden aikana katsastukseen ja sitten uutta alustaa alle. Jos katsastus menee epähuomiossa läpi, niin periaatteessa voisi odottaa alustasarjan kanssa kevääseen. Näin ei tarvitsisi entisestään madatellulla autolla kyntää lumipolanteiden yli...

Jousimies

Keskiviikon kauppareissu päättyi melko lyhyeen, eli omaan kotipihaan. Oikean eturenkaan suunnalta kuului merkillistä rahinaa auton liikkuessa. Syylliseksi paljastui alaosastaan katkennut jousi ja jousen pää oli tipahtanut sen verran iskarin päältä, että se ylsi koskettamaan renkaan pintaa.

Renkaan irroituksen jälkeen käteen jäi irtonainen pala.

Plan A: Jousipuristimet
Ensimmäiseksi ajattelin puristaa jousipuristimilla jousen kasaan iskaria irroittamatta, jolloin jousta voisi pyöräyttää noin 90 astetta vastapäivään. Tällöin jousen pää asettuisi koloonsa oikealle kohdalleen ja autolla pääsisi liikkeelle. Runsaan puolen tunnin ähertämisen jälkeen totesin ettei tästä tule mitään. Yhden puristimen sai paikoilleen ihan OK, mutta toinen ei tahtunut mahtua mihinkään ahtaaseen tilaan. Yhdellä puristimella puristaminen oli jäykkää ja epätoivoista, joten luovuin tästä ajatuksesta.

Plan B: Rautasaha
Aiemmassa jarruremontissa kullanarvoiseksi osoittautunut rautasaha tuli seuraavaksi mieleen. Ajatuksena oli sahata noin 10cm törröttävä pätkä pois, jolloin jousi ei ota kiinni renkaaseen. Ahdas tila ja pirullinen materiaali aiheuttivat sen, että 20min ahertamisen jälkeen tuloksena oli kolmen millin kolo. Luovuin tästäkin ajatuksesta. Tässä vaiheessa kävi myös rälläkkä mielessä, mutta en viitsinyt sitäkään ottaa noin ahtaaseen paikkaan, kun rälläkän katkaisuterien käyttö on jäänyt vähemmälle. Kipinäsuihku olisi todennäköisesti suuntautunut suoraan muniin, housut olisivat syttyneet tuleen ja auto olisi tippunut tunkilta jalan päälle. Ei ihmisen pidä arkkuun joutua jousen pätkän vuoksi munat palaneina.

Plan C: Vasara
Jousen yläpää ei ole ankkuroitu iskariin, joten kokeilin piruuttani saisiko jousta kierrettyä A-suunnitelman mukaiset 90 astetta hakkaamalla vasaralla törröttävää jousen päätä. Tämä onnistui.

Hitaasti mutta varmasti jousi kiertyi paikoilleen.

Rautasahan käyttö jäi hieman harmittamaan, kun paikoillaan oleva jousi on sahauksen vuoksi heikompi. Sitten vain mietitään lähdetäänkö asiaa korjaamaan originaaliosilla, vai laitetaanko Koni Sportia alle matalammilla jousilla... Katsastus on viimeistään helmikuun puolessa välissä, joten siellä saattaa tulla viimeistään noottia. Ei tuota tosin välttämättä huomaa... Tarkoitus on joka tapauksessa korjata tilanne tavalla tai toisella ASAP.