sunnuntai 11. elokuuta 2013

Pellit pakettiin

Bästa tittare, nyt näissä kuvissa menee varmaankin sekaisin oikea ja vasen puoli, mutta älkää hämmentykö, en viitsi alkaa peilaamaan niitä. Molemmilla puolilla tilanne oli about yhtä karu helmojen suhteen, oikealla oli enemmän vaurioita myös rengaskotelon takaosassa. Kerrotaan tässä nyt vaan sitten miten tein tuon homman. Muutama kuva luonnollisesti puuttuu, kun kameramiestä ei ollut mukana 24/7. Niin joo, kuvia klikkaamalla ne saapi hivenen isommaksi. Kysykää kommenteissa, jos haluatte tietää jotain.

Sanotaan tuosta hitsaamisesta sen verran, että viimeksi hitsasin 23v sitten yläasteella teknisen työn tunnilla. Siitä huolimatta en nähnyt itse tekemisessä muuta pahaa kuin työkaluihin panostamisen ja vapaa-ajan menettämisen. Ammattimies olisi ottanut tästä showsta perstuntumalla 3000€. Itse tehdessä meni ehkä 1000€ sisältäen Migin (500€). Jos joku haluaa ostaa vähän käytetyn Migin niin saa ottaa yhteyttä :-)


Aloitellaan tätä huonompaa oikeaa kylkeä. Ulkopeltiä on otettu pois niin, että sisäpeltiin pääsee käsiksi ja näkee mikä se mädän aste sillä puolella on.
Mätä osa rälläköidään pois, sen jälkeen sommitellaan korjauspala paikalle, jotta ulkopellillä on jotain mihin kiinnittyä. Tankkia lähinnä oleva pala liimataan Motonetin Dinitrol liimaus/saumausmassalla ja muutamalla läpiporatulla poraruuvilla. Tankin korkin välistä huohottaa kuitenkin sen verran höyryä, etten halunnut tuoda 3000 asteen hitsauslämpöä niihin potentiaalisiin höyryihin. Tulevaisuus kertoo kuinka huono ratkaisu tämä oli.
Kotelon nurkkaan hitsasin tuollaisen laatikon, jonka hakkasin peräkontin puolelta paikalleen, kiinnitin poraruuveilla ja Dinitrol-massalla. Edelleen ollaan tankin korkin lähellä.
...ja välillä tietysti satoi ja näissä olosuhteissa ihminen yrittää damage controlia.

Nyt me sitten vaihdetaan toiselle kyljelle, koska sieltä on paremmat kuvat. Sama kaava molemmille puolille.

Piirrellään edellisen puolen kokemuksen perusteella sopiva leikkauslinja ja leikataan se Dremelin 38mm metallilaikalla. Jos teillä on niitä Dremeliin sopivia piraattilaikkoja ruuvikiinnityksineen niin heittäkää ne helvettiin ja ostakaa Dremelin omia pikalukolla olevia metallilaikkoja. Niillä saa jotain aikaan ja ne kestää merkittävästi pidempään kuin halvat kopiot. Tämän takakaaren leikkaamiseen menee about yksi 38mm laikka kokonaan.
Setäpä vähän raottaa ja kurkkaa (perverssit mielikuvat ovat omianne)... Ehjältä näytti ulos, mutta massa on koko matkalta ihan hapertunutta scheissea ja ruostuminen on alkanut peltien välissä. Tätä siellä teidän mk2-mondeoiden "ehjissä" kaarissa on. Hetken ovat vielä "Ehjiä".
Takakaaren ulkopelti leikattu irti ja samalla porattu auki muutama pistehitsi ulko- ja sisäpeltien välistä pellin irroittamiseksi. Poraamisesta lisää tuonnempana.
Ja sisäpellin korjaus alkaa. Postimerkki kerrallaan tehdään. Ruuvipenkin kanssa tehdään korjauspalaan 90 asteen kulma osoittaen sisäänpäin ja maalasin korjauspalat CRC Galvacolor sinkillä. En tehnyt puskusaumaa, vaan pellit jäivät 1-3mm päällekkäin ettei tulisi hitsatessa reikää niin helposti.
Tässä kokonaiskuvaa, pari sammutuspeitettä kipinämikkona ja näkösuoja taaksepäin, ettei paista UV-liekki naapurin mukulaa tahikka mummua silmään postia hakiessa.
...Pala kerrallaan...
Helmakotelon reikä tarttee myös tukkia pyöräkotelosta päin. Tästä se lähtee. Osin hitsaamalla, osin Dinitrolin massalla.
Helmakotelon irroitan yläreunasta tuota liimavanaa pitkin, koska se jää joka tapauksessa ST200-levikkeen alle piiloon. Alasauma irroitetaan niin, että tehtaan pistehitsaukset hiotaan esiin ja porataan ne auki. Porasin 8mm kovimmalla mahdollisella IKH:n terällä hitsipaikkoja niin, että ensimmäinen pelti näytti about irronneen. En siis porannut läpi, koska tarvitsen pohjapeltiä vielä tulppahitseihin.
Helmakotelon takaosa oli ruostunut niin pahoin, ettei siitä ottanut hiomisenkaan jälkeen selvää missä pistehitsit ovat. 2h väänsin ruuvimeisselillä ja purkuraudalla pelkkää alareunaa irti (per puoli), vaikka olin porannut ne jo "auki". Helvetin iso homma. Parempi työkalu olisi ollut tarpeen.
Pistehitsit on nyt porailtu ja yläreuna vedetty Dremelin 38mm metallilaikoilla. 2,5 Dremel-laikkaa menee tuon yläreunan avaamisessa. Oi jospa olisi iso kompura ja karahiomakone siihen... ja 200 muutakin kärkeä.
Tässä näkyy melko hyvin tuosta alanurkasta mitä kaikkea poistin. Helman alanurkkaan on hitsattu pieni vahvikepala vääntyneen ja puhkiruostuneen osan kohdalle. Ulkopelti hiotaan murjaanintukkalaikalla liimattavalta alueelta. Kemikaaleina Noverox, CRC Galvacolor Zinc ja paikoin Hammeriten hopeinen direct to rust paint.
Korjauspelti on tässä paikallaan, elikkä LIIMASIN tuon takakaaripalan kaikkialta muualta paitsi helmasta, josta tulppahitsasin sen alasaumasta. Tulppahitsauksesta myöhemmin. Liimana käytin Motonetin Bison Metal Epoksia yhtään tietämättä soveltuuko se tähän vai ei. 3M koriliimaa on kehuttu intternetissä, mutta Suomalaiset riistäjät velottaa siitä 80e/200ml. Samaa 200ml purkkia saa ebaystä 25 puntaan plus postit. Liima sivellään ulkopeltiin, painetaan korjauspala kiinni ja porataan muutama poraruuvi pelleistä läpi pitämään osaa paikallaan.
Sitten hitsataan helma. Ei se metallin sulattaminen isoa vempelettä vaadi. Helvetin hyvä budjettiluokan invertteri-MIG, sanonpa vain. Säädät nupista kuinka paksua peltiä aiot hitsata, niin tämä veijari säätää virran oikeaksi. Toisella potikalla säädetään kaarta/langansyöttöä. Luulen, että halvimmalla "kahden virtavaihtoehdon" Migillä olisin ollut ihan kusessa. Kun tämän metkut oppi, niin ydintäytelangan haju siivitti menestykseen. Saumoilleni ja reijilleni voi nauraa halutessaan, mutta ilmaiseksi en saanut itseäni parempaa tekijää.
Korjauspalana toimivan helmapellin alareunaan on porattu 8mm poralla reijät noin 10cm välein. Helmapelti kiinnitetään lukkopihdeillä paikalleen alareunasta ja tulppahitsataan alareuna paikalleen. Tulppahitsauksessa metallisula tehdään ensin reijän läpi sisäpeltiin ja sulaa laajennetaan niin, että se ottaa kiinni ulkopeltiinkin. Ajaa pistehitsin aseman kotikonstein. Alareuna ensin kiinni tulpilla ja sitten repsottavan yläreunan kautta vähän Tectylin kotelosuojaa sisään. Tämän jälkeen aletaan hitsaamaan yläreunaa kiinni aluksi heppaillen, sitten muutama sentti kerrallaan eri paikoista. Reikää tulee paikoin.

Vähän se kärähtelee hitsatessa ja mikäli toisella puolella on massaa hitsauspisteen välittömässä läheisyydessä, niin se voi leimahtaa tuleen. Ulkopuolinen tuli ei haittaa kun sen saa sammumaan kyllä. Sedät kertoi että paineilma on hyvä apu jäähdyttämisessä, mutta älä käytä spraypullossa olevaa paineilmaa. Kun se ensimmäisen kerran teki metrin liekin hehkuvaan saumaan puhaltaessani, niin ymmärsin että ei se ilmaa ole mitä sieltä pullosta tulee :-) Pari kertaa päädyin ruiskuttamaan vettä reijän vierestä sisään, kun kotelon sisällä paloi liekki. Hiilarisammutin olisi ollut hyvä tässä.

Elikkä vanhaa fraasia mukaillen:"Hyvää yritin, mutta reikää pukkaa." Sauma tasoitetaan rälläkällä siistiksi, jonka jälkeen pensseli-setä levittää Bera-Fix juotospohjaa sauman päälle. Aine poltetaan pellin pintaan kiinni, jolloin siihen palaa lyijyä/tinaa sisältävä pintakerros. Koritinan saa kiinnittymään puolestaan tähän.
Kama on levitetty, poltetaan se kiinni toholla sinisellä liekillä. Käy koko sauma läpi, eli harmaana oleva tahna kiehahtaa tohon alla ja muuttuu kirkkaan sulaksi tinaksi. Kuona-aineena jää tummaa rasvaista kamaa, joka hyytyy tina-sauman pintaan. Lämmittelin itse tätä mustaa möhnää lopuksi hieman toholla ja pyyhin sen lämmettyään trasselilla pois. Jäänne on vahvasti hapanta, joten laitoin vielä trasseliin nestemäistä klorinia (emäksinen aine) ja pyyhin sauman sillä. Näin pinta neutralisoidaan eikä happo jää aiheuttamaan korroosiota jatkossa. Tässä kuvassa taitaa olla jo koritinat ensimmäisen kierroksen jälkeen paikoillaan.

Tuokiokuva "saumasta" koritinauksen ja sulattamalla tehdyn silottelukerran jälkeen. Ylimääräiset hiotaan tinaviilalla tms pois. Itse käytin halpaa Bilteman karkeaa raspia. Kun koritina on hiottu, niin pohjamaalit + muu tarvittava käsittely päälle. Mä tuuppasin tähän vielä sitä Motonetin Dinitrol-liimaa päälle täyttämään kolot. Se tuntui hyvältä ajatukselta ja tämän lisäksi ST200-helmalevike kiinnittyy liimaamalla tuohon saumaan, joten työn jälki jää piiloon anyway,

Pakkelia pintaan, Plastic Paddingin PP100 muistaakseni.
Kuivuttuaan hiotaan ja pohjamaalit päälle. Tämä on vasta ensimmäinen pakkelikerros, joten tää homma täytyy vielä uusia niin monesti kuin omaa silmää miellyttää. Silota niin hyvin kuin jaksat tai osaat, pohjamaali, automaali ja lakka päälle.
Rengaskoteloon laitoin litraisesta Tectylin alustamassapurkista reilun kerroksen koko pyöräkoteloon. Kuivuttuaan sisälokari paikoilleen.
Tässä välissä hioin pari tuntia ulkoruostunutta varapyöräkoteloakin, mutta ei sinne vaan yllä joka paikkaan. Soitan alkuviikolla paikalliselle ruostekorjauspuljuun ja kysyn mitä takaosan hiekkapuhallus ja pohjamaalaus maksaa. Suurilta pinnoilta olisin päässyt tilanteen tasalle, mutta saumat ja painaumat - ei vaan pystynyt kotikoneilla ilman nosturia. Hinta-arvio hiekkapuhalluksesta 300€.
Nysse vasen puolikin on siinä kunnossa missä oikea, eli sisälokari on paikoillaan ja odotellaan sellaista säätä, millä saisi vetää viimeisen pakkelikerroksen takakaariin. Sitten kuivuttaan hionta  pohja + pinta + lakka. Vähiin käy ennen kuin loppuu.

22 kommenttia:

  1. Aika härskin näköistä tuolla peltien välissä!
    Faija aikoinaan vaihtoi pois -97 Mondeon, koska epäili että ovet olivat alkaneet ruostumaan sisältäpäin. Häntä hieman harmitti, sillä kilsoja ei autossa ollut kun 120tkm.

    Itse kävin eilen kurkkaamassa yhtä myynnissä ollutta ST200 viistoperää, mutta jätin sinne. Siihen oli jälkiasennettu vetokoukku, eli takapuskurista oli leikattu irti pala, näytti tyhmältä. Etupuskuri roikkui, kuskin penkki vaihtokunnossa, tankin korkki liki jumissa ja takaoven yksi kahva viittä vaille irtoamassa. Hintapyyntö oli paljon parempikuntosen tasolla, eikä liike suostunut yhtään tinkimään, joten jatkan mielummin hieman ehjemmän etsimistä.

    VastaaPoista
  2. Itse kävin katsomassa suomessa kahta muuta autoa. Toinen oli tuotu saksasta eikä siinä ollut lohkolämmintintä ja alla oli 15" kiinalaiset kitkarenkaat eikä talvikiekkoja ollenkaan. Myyjä vaan totesi, että hyvin se on lähtenyt talvellakin lämmittämättä käyntiin, vaikka olisi kuinka kylmä. Jep jep. Hopeinen stw oli sekin.

    Toisessa sinisessä hb:ssä oli kori todella hyvässä kunnossa, mutta kiihdyttäessä 5000 kierroksen jälkeen alkoi kuulua räminää moottorista. Nätisti ajettuna sitä ei esiintynyt. Myyjä lupasi käyttää sitä huollossa ja kertoi myöhemmin, että siitä on kampiakselin laakeri rikki. No enpä ostanut sitäkään.

    VastaaPoista
  3. Tuosta varapyöräkotelon ja lattian ruostekorjauksesta. 150€ menee kuulemma siihen, kun pohja pestään "kunnolla". Hiekkapuhallus, ruosteenestolla pohjamaalaus pohjan suojauksia purkamatta auton puolivälistä taaksepäin + 350€. Tämän jälkeen pohja ei kestä vielä yhtään vettä, joten kotelosuojat ja massat tuohon päälle +200€. Budjetäärinen arvio on siis noin 700€. Muutaman päivän olen pohtinut ja edelleenkin pohdin, mutta todennäköisesti tänään käyn tilaamassa keikan. Auto olisi kaksi päivää pääkallopaikalla setien siliteltävänä.

    Äkkiseltään tuli mieleen, että onpas kallista, mutta kyllä se tietysti ko. firmasta sitoo nosturipaikan kahdeksi päiväksi, mille on jonkinlainen arvo laskettava. Autoa kun ei ajeta suihkutuskerrosten jälkeen ulos "kuivumaan".

    VastaaPoista
  4. Moi, miten summaisit tuon koneen soveltuvuuden autopeltihomiin, saiko tehtyä saumaa pienellä harjoittelulla vai pelkkiä täppejä? Itsellä olisi edessä 2 focuksen helmat ja niiden ruostehelv.. siis ihanuus, haussa kone ja hyvät neuvot. Mukava lukea jonkun vastaavasta operaatiosta :)

    VastaaPoista
  5. Moro, kyseinen Telwinin kone osoittautui oikein hyväksi näin amatöörikäyttöön. Hiilidioksidipullon kanssa olisi voinut tulla sisätiloissa hitsatessa hieman siistimpääkin jälkeä kuin ydintäytelangalla, mutta en viitsinyt itse sijoittaa siihen pulloon enää paria sataa. Tehot saa invertterin johdosta säädettyä juuri oikeiksi. Liian pienellä virralla tuppaa räkimään ja liian suurella tulee reikää, joten portaattomalla säädöllä se oikea väli löytyy ja tehojen luvataan riittävän ydintäytelankaa käytettäessä 3mm paksuihin pelteihin asti. Se on myös plussaa, että virta kytkeytyy lankaan vasta kun liipaisinta painaa, niin voi tähtäillä rauhassa. Sain itse sen käsityksen, että halvimmissa vehkeissä virta kulkisi jatkuvasti koneen ollessa päällä.

    Minulla oli parinkymmenen vuoden tauko edellisistä hitsauksista ja sanoisin, että sauma alkoi löytymään ensimmäisen helmakotelon puolivälissä :-). Jostain syystä harjoittelukappaleiden kanssa se tuntui helpommalta. Aluksi sohlasin liian tumman DIN12 maskilasin kanssa, niin sulaa ei meinannut kunnolla erottaa. DIN8 -lasin kanssa rupesi tapahtumaan heti paremmin, siinä missä DIN9 olisi kai se "oikea".

    Jos vähän käytetyn laitteen ostaminen kiinnostaa, niin ota yhteyttä :-)

    VastaaPoista
  6. Morjens. Blogi edelleen seurannassa. Onko projekti edennyt?

    Tulen seuraamaan tätä entistä suuremmalla mielenkiinnolla, sillä omassa pihassa seisoo nyt vm. 2000 ST200 hatchback sinisenä.

    VastaaPoista
  7. Jälkimmäinen puolikas tarinasta jäi näköjään vaiheeseen, eli kasaaminen loppuun asti + parkkitutkan asennus. Sen jälkeen ei ole autoon tehtykään mitään omia säätöjä. Pitäisi varmaan se jälkimmäinen puoliskokin laittaa blogiin.
    -Siltsi

    VastaaPoista
  8. Laita ihmeessä. Omassa rutisee kylmänä kolmosvaihde hiukan, etenkin jos yrittää vaihtaa nopeasti vaihdetta. Ex-omistaja sanoi, että ongelma ilmaantui sen jälkeen kun hän vaihtoi laatikkoon uudet ja aikaisempaa ohuemmat laatikkoöljyt. Mitä öljyä olet laittanut omaasi? Ja toinen kysymys, oletko siirtänyt IMRC-boksin sinne akun alle, kuten suurin osa tekee, ja jos olet, oliko vaikea homma?

    Saattaa tulla jatkossakin vähän kysymyksiä, toivottavasti ei haittaa.

    VastaaPoista
  9. Laatikkoöljyt on vaihdettu kytkinrempan yhteydessä, joten en tiedä minkä näköisestä pullosta sinne on liruteltu. Olettaisin että ohjeistuksen mukaista kamaa. Itsellä kytkin meni aika lailla loppuun, eli pakkia oli loppuvaiheessa aika työlästä saada päälle. Kakkosvaihde tuppasi myös kurnuttamaan. Kytkin oli myös aika jäykkä ja poljinta piti talloa suurin piirtein lattiasta läpi. Myyjillä on tapana laittaa omituisuuksia sellaisten toimenpiteiden piikkiin, jotka olisi periatteessa kohtuullisella työllä "korjattavissa". Jos lähdet vaihtamaan niitä öljyjä, niin kannattaa henkisesti varautua ettei se korjaannukaan :-)

    En ole koskenut IMRC:n ollenkaan, koska en ole kärsinyt siihen liittyvistä ongelmista. EGR:n tulppaus on käynyt muutamaan otteeseen mielessä, mutta en ole saanut aikaiseksi sitäkään. Voi olla että jätän sen kokonaan tekemättä, kun ei sitten tiedä miten se vaikuttaa päästömittauksiin.

    Jossain vaiheessa kuvittelin että omassa autossani olisi "moosing" -ilmiötä, kun ajettaessa kuului ajoittain merkillistä ääntä. Se olikin vain kulunut etulaakeri :-). Liikaa kun lueskelee foorumeita, niin saattaa ainakin maallikkona päätyä myös vääriin diagnooseihin.

    Nykyisin rintamamiestalon remontointi vie sen verran aikaa, että taidan ryhtyä auton kanssa pelkään ylläpitomoodiin ja laitan paikkoja kuntoon vain jos joku laukeaa. Tuli hankittua myös Kawasaki ER-6n, joten sen sipistely kiinnostaa melkein enemmän kuin Mondeo.

    -Siltsi

    VastaaPoista
  10. Omaan on juuri tehty täydellinen kytkinremppa. Ihme kun kolmonen ei tosiaan rytise lämpimänä yhtään.
    Semmonen kysymys, että oliko toi etujarrujen päivitys vaikea homma? Jos millään viitsit, niin voisitko listata suomeksi mitä kaikkea siihen tarttee ostaa, mk3 levyjen, satuloiden ja palojen lisäksi. Brittifoorumeilla puhuttiin jotain isommista pulteista.

    Onnea taloremppaan!

    VastaaPoista
  11. Tuossa etujarrujen stoorissa ja sitä aiemmassa tilauspostauksessa oli itse käyttämääni osaluetteloa mainittuna joiltain osin.

    Etujarrulevyjen täytyy olla Focus ST170:n 300mm -malliset, koska sen pulttijako menee yksiin mk2 mondeon kanssa.

    Jarrusatulat (Bosch) ja jarrusatulan kannakkeet mk3 Mondeosta, sekä näihin sopivat jarrupalat. Itse ostin satulat kannakkeineen purkaamolta, maksoi muistaakseni 100e. Ostin näihin Motonetistä uuden liukusarjan ja vaihdoin ne ennen asentamista.

    3mm paksut prikat olkatuen ja jarrusatulan kannakkeen väliin tilasin ebaysta. Koitin juuri etsiä vastaavia, mutta samaa settiä ei löytynyt. Foorumeiden mukaan sopiva paksuus on 3-4mm. Hyvin todennäköisesti näitä ei löydy rautakaupan hyllystä, eli noita saattaa joutua metsästämään. Näitä tarvitaan, jotta mk3 satula asettuu oikeaan linjaan st170 jarrulevyn kanssa.

    Jarrusatulan kannakkeen uudet pultit kävin hakemassa Berner-pultista. Alkuperäisten pulttien kokoa ja pituutta ei tuonne etupäähän löydy näköjään omista muistiinpanoistani. Muistinvaraisesti M12 (tai M10) 30mm lujuudella 10.9. Tämän pohjalta ostin 5mm pidemmät pultit 10.9 lujuudella, eli veikkaisin tarvittavaksi kooksi M12 (tai M10) 35mm 10.9. Kannattaa googlailla eikä luottaa sokeasti muistikuvaani :-). Pidemmällä pultilla varmistetaan se, että pultilla on riittävästi kierrepintaa kompensoimaan tuota 3mm prikkaa.

    Muista myös, että mk3 jarrusatulat ovat isommat, joten todennäköisesti tarvitset myös talvirengassetille 17" vanteet. Niissäkään ei välttämättä jää montaa milliä vanteen sisäkehän ja mk3 jarrusatulan väliin riippuen vanteen muotoilusta. Tuoreimpia 17" talvivanteita ostaessani piti jättää yksi setti ostamatta, kun väliä jäi tyyliin 2mm.

    Itselläni ei ollut oikeastaan yhtään kokemusta tämmöisistä operaatioista, mutta hyvin se meni kun netin kuvasarjat oli kahlattu etukäteen ja huolto-opas oli kuvineen tukemassa. Vaikeinta oli saada jumittunut vanha jarrulevy irti navasta. Etupää on sikäli helpompi kuin taka, että siellä ei ole käsijarruvaijereita eikä torx-pultteja riesana. Toki ne perinteisetkin pultit voivat tuottaa tuskaa, jos ovat täysin jumissa.

    VastaaPoista
  12. Kiitos!

    Brittifoorumilla joku oli laittanut liian ohuet/lyhyet pultit, ja yksi oli katkennut ajossa. Juuri tommonen kämmi kuumottaa.

    Vanhojen osien pitäisi irrota helposti, sillä tuohon on juuri laitettu uudet jarrut eteen. Monen korvaan kuulostaa varmaan idioottimaiselta lähteä repimään tuoreita jarruja ulos, mutta kun noi 278mm levyt ovat aivan liian tehottomat tommoseen autoon... Ja kuulemma ylikuumenevat heti sporttisessa ajossa.

    VastaaPoista
  13. Paha mennä sanomaan kuinka paljon tuossa omassa virityksessä on konversion ansiota ja kuinka paljon uritetut levyt ja redstuffit tekevät. Hölmömmältä kuulostaisi se, että vaihtaisi uusien jarrujen tilalle 300mm levyt ja mk3 jarrusatulat, mutta valitsisi levyiksi ja paloiksi bulkkikamaa. Suosittelen myös teräsvahvisteisia jarruletkuja samaan hengenvetoon, niin tuntumaan saa terävyyttä lisää :-)

    VastaaPoista
  14. Eli suosittelet käytännössä hela hoitoa :D Nyt kun vaan löytäisi mistä noi kaikki saisi mahdollisimman halvalla...

    Rattikin pitäisi saada suoraksi, vajaa pari senttiä vinossa tällä hetkellä. Auto oli vasta pyöräkulmien suuntauksessa, unohtivatkohan lukita ratin paikoilleen sitä tehdessä... Ex-omistaja tosin sanoi, että ongelma ilmaantui vasta kun vaihtoi kesärenkaat alle. Ota nyt tostakin selvää.

    VastaaPoista
  15. Pitkäperjantain kunniaksi ST:stä taisi pamahtaa laatikko.

    Päästäessä kytkintä ylös alkaa heti kuulua järkyttävä rahina, samanlainen kun jos yrität vaihtaa vaihdetta ilman että kytkin on kunnolla pohjassa.

    Eihän tuo oikeen muu kun laatikko voi olla? :( Kytkinkin juuri rempattu, eikä ole luistanut yhtään, ja on jämäkkä.

    VastaaPoista
  16. Ilouutisia, ei ollutkaan laatikko. Vaan vetari oli mennyt poikki oikealta puolelta.

    Tiedätkö että onko ST200:sen vetari sama kun normi kutosessa? Yritin googletella, mutta tuli hyvin ristiriitaista tietoa. Motonet myy 119,90€ hintaan TD/V6-malliin sopivaa vetaria, mutta onkohan nyt tohon sopiva... Ellet sinä tiedä, niin pitänee soittaa Ford-huoltoon ja kysyä.

    VastaaPoista
  17. Hyvä ettei ollutkaan niin isosta asiasta kyse. Ei ole kyllä mitään käryä tuosta vetoakselista.

    VastaaPoista
  18. Voi herra isä mitä jälkeä, itse en kyllä moista kehtaisi julkisesti esitellä

    VastaaPoista
  19. Suomi24:n aktiivikommentoijaporukkaakin on päätynyt tänne, tervetuloa :-). Toisaalla sanoin: "Ilmaiseksi en saanut parempaa työvoimaa" ja toisaalta vehje meni katsastuksesta läpi, joten tavoite on täytetty. Harmi että pahoitit mielesi. Jos laitat yhteystiedot, niin voin lähettää kukkia lohdutukseksi.

    VastaaPoista
  20. Ajattelin poiketa heittämään pienen vinkin toiselle ST200-omistajalle. Putsasin pari viikkoa sitte oman yläimusarjan ja uusin tiivisteet. Tulen tekemään saman alaimusarjalle.
    Kaasuläppäkotelo ja ilmamäärämittarikin tuli putsattua. Ja huhheijaa mikä ero koneen käynnissä on nyt... Tasainen tyhjäkäynti, vääntöä tuli etenkin alakierroksille paljon enemmän ja kone kiertää paremmin korkeammilla kierroksilla. Bensankulutuskin laski.
    Hommaan tarttee rättejä, monta hammasharjaa, 2-5 pulloa Valvolinen carb cleaneria ja MAF Cleaner-putelin. Sekä tiivisteet imusarjoille, kaasuläppäkotelolle ja EGR:lle. Ja vapaapäivän sekä kärsivällisyyttä. Itse olen tyytyväinen, kyllä kannatti.
    Nyt pitää vaan tulpata pois EGR karstoittamasta paikkoja...

    VastaaPoista
  21. Päivitys 24.12.2015. Lisään jokseenkin viimeisenä kommenttina tälle blogille (ellei uutta keskustelua synny), että tuo helmojen liimaukseen käytetty Motonetin Bison metal epox on pitänyt kuin tauti edelliset 2,5v. Mielestäni hioin poraruuvien kannat pois näkyvistä liiman kuivuttua ja loppu peittyi pakkelin alle, joten pidosta en voi moittia.


    However ne uudet kaaret alkavat pukkaamaan edelleen pintakukkaa läpi renkaan välittömästä läheisyydestä. Tämä asia ei liity tuohon liimaan vaan enemmänkin varustemyymälän pellin pohjamaaliin ja kuluttajaluokan pintakäsittelyyn amatöörin tekemänä.

    VastaaPoista
  22. Eipä näyttänyt kannattavilta ruosteenkorjaushommilta kun 2v päästä meni paaliin silti. Ford on ruosteen kemiallinenm merkki vaimitenseoli.. ei paljoa kannata tekohengittää kun ruostuminen on päässyt hitsaushommiksi asti..

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.