keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Korroosion kartoitusta

Autoa katsellessa oli selvää, että paha setä Ruoste oli käynyt kylässä. Täytyi ottaa vihdoin lusikka mulkosilmän sorkkaan ja alettava katsomaan tarkemmin levikkeiden alle ja sisälokarien taakse. Ennen puuhaan ryhtymistä ajattelin optimistina, että tässä vain leikataan hieman takakehän mätää ulkopeltiä pois ja liimataan Motonetistä ostetusta takakehäpalasta sopiva osa päälle. Sitten vain pakkelit niskaan ja maalit päälle. Eiks niin?


Takakehät näyttivät molemmilta puolilla tältä. Kyllähän sieltä päivä paistaa läpi, eli reijät ovat sekä ulko- että sisäpellissä. Näiden välinen sauma näytti myös epäilyttävältä lähes koko kehän matkalta...



Puskurin päälle kasautuva lumi ja jää raapivat joka talvi tuon takaluukun reunan auki. Puskurin ja luukun väliin jää pari milliä tyhjää, joten ei siihen kummoista pasketta tarvita, kun maali rapautuu irti. Tämän ruostevaurion korjaaminen on triviaalia, joten en palaa tähän.



Tuulilasin ylänurkasta on maali kupruillut jo pari vuotta, enkä ole laiskuuksissani sillekään mitään tehnyt. Listan poistamisen jälkeen näkymät olivat tässä. Hiomalla ei tullut läpireikää esiin, joten kokeilen tähän Noveroxia pohjalle pari kerrosta ja sitten Hammeriten hopeinen ruosteenestomaali päälle. Täytyy tarkastaa tilanne ensi keväänä.



Helmalevikkeen irroittaminen oli oma hommansa, mutta Fein Multimaster on ystävä hädässä talttakärkineen. Joku (en minä) on ryssinyt tuon helman alun perin tunkilla tai nosturilla vinoon. Sauma on vino, kotelossa lommo ja alareuna näyttää läpiruostuneelta...



Sisälokarin irroittamisen jälkeen helmakoteloa vasten pellin päällä makasi puoli pistolapiollista kosteaa savea. Mitähän siellä alla lienee?



Kato perskeles, siellähän on reikä helmakoteloon. Korostetaan että tämä sama tilanne vallitsee molemmilla puolilla.



Sisälokarin alla on muutakin pitkälle edennyttä ruostevauriota. Yläreunassa näkyy tuo ulko- ja sisäpellin sauma, mikä enteilee työtä...



Tankin puolella tuo pyöräkotelon takaosakin on ihan lahoa paskaa. Bensahöyryt lienee avittaneet omalta osaltaan maalipinnan rapautumista. Kuvassa näkyvä puskurin ohjaustappi jäi käteen pelteineen nykäisemällä ja tuuletusaukon nurkka oli suostunut puhki, eli tuota nurkkaa rassaamalla sai kouransa työnnettyä takakontin sisäpuolelle koteloon.



Varapyöräkotelossakin on kuprua, mutta mä luulen että tuon saa vielä hiomalla ja tököteillä kiinni niin, että se kestää muutaman vuoden. Hiekkapuhallus olisi ässää, mutta mahdollisuutta siihen ei ole, joten taidan kyhnyttää sitä murjaanintukkalaikalla jossain vaiheessa muutaman tunnin...



Helmakotelon yläreuna on leikattu auki ja peltiä alaspäin vääntässä takapään pistehitsauksista oli muisto vain. Helmakotelon sisällä on niin ikään puolikas pistolapiollinen kuivempaa muhjua. Takaosa näyttää siltä, että se kaipaa hieman tuoretta peltiä seurakseen. Tuohon yläreunan leikkaukseen käytin lähes kaikkea muuta paitsi rälläkkää. Feinin segmenttisahanterää pääasiassa, lisäksi peltisaksia ja ties mitä.



Helmakotelo siistiytyy nokkaa kohti mentäessä ja tässä näkyykin väännettynä se osa helmakoteloa, minkä lähdin tälle puolelle uusimaan.



Takakehän ulkopeltiä on niistetty sen verran, että tästä pääsee korjailemaan takakehän sisäpellin niin, että kehän puolellekin tulee jotain tarttumapintaa liimattavalle ulkopellille. Työkaluina tässäkin pääasiassa Fein ja peltisakset.


Tämä kuvasarja muodostui 1-17.7.2013 välisenä aikana, eli runsaat kaksi viikkoa meni kalenteriajassa ensimmäisestä kuvasta viimeiseen kesäloman aikana. Välillä käytiin muutaman päivän reissulla Tallinnassa, välillä oli paskaa säätä ettei voinut tehdä, välillä oli jotain muutakin hommaa ja aika paljon piti miettiä ja arpoa.

Miksi Fein ja peltisakset? Kävin 5.7.2013 suorittamassa tulityökortin omaan piikkiini ihan vain tätä härdelliä varten. En ole aikaisemmin leikannut peltiä rälläkällä ja vähän hirvitti ryhtyä puuhaan. Koitin päästä mahdollisimman pitkälle ilman tulitöitä, mutta kyllähän se tässä pikkuhiljaa selvisi, että ei niitä voi välttää. Helmakoteloa kun ei saa liimata, vaan se on hitsattava. Siinäkään pelkkä yläreunan heppailu ei riitä (lähde).



Tapahtuu seuraavassa postauksessa...

Tästä se sisäpellin rakennus lähtee, mätä pois, korjauspalan muotoilu ja kiinnitys. Vasemmassa ylänurkassa oleva pyöreä juttu kertoo syyn siihen miksen hitsannut tätä kyseistä sisäpellin palaa, mutta saa nähdä mitä muille korjauspaloille tapahtuu... Ainakin varastoon ilmestyi tässä vaiheessa Telwin Technomig 150 Dual. Ei ole liimapyssy se, vaikka liipaisin löytyykin.





4 kommenttia:

  1. Tuossahan on jonkun verran hommaa!
    Paljonko maksoit tästä yksilöstä sen ostaessa, ei ole ollut se ihan kaunein kukkanen kuitenkaan?

    Olen lueskellut paljon näistä, ja lähes kaikissa osto-oppaissa käsketään tarkistamaan että IRMC (Inlet Manifold Runner Control) kompura toimii. Moottori kulkee muuten vajaatehoisena. Toimiko sinun kompura alussa/toimiiko nyt? Olisi kiva saada vinkkejä miten varmistuu siitä että se toimii kun menen katsomaan jotain autoehdokasta. Englanninkielisillä foorumeilla sanotaan, että 3 tuhannen kierroksen jälkeen pitäisi tuntua "kuin pieni turbo alkaisi toimimaan".

    http://passionford.com/forum/general-car-related-discussion/396589-whats-the-real-truth-behind-the-ford-v6-irmc.html tuolla esimerkiksi lisää siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On siinä hommaa joo. Hankintahinta löytyy muistaakseni ensimmäisestä kirjoituksesta. Jotain 5000e nurkilla se oli. Olen katsellut noita mondeoiden takakaaria parkkipaikoilla yms. Toisissa näyttää olevan ehjät ja toisissa on vielä pahemmat. En usko että ne virheettömät ovat missään, jos sisälokareita käyttää irti ja katselee näkymät. Siinä on kaksi peltiä vastakkain ja se massa tuossa takakaaressa oli hapertunut ja kuivunut. Ajan kysymys se on missä vaiheessa ne menee.

      En mä tuollaista virveliä tarkastanut sen kummemmin toimiiko vai eikö toimi. Kun kaasua painaa niin kyllä sen huomaa lähteekö se alle 8s/100kmh tahtia, vai eikö lähde. Mun perstuntuman mukaan tuo tehon lisäys tulee jossain 4000rpm nurkilla, eli kierrokset lähtee siinä kohtaa nousemaan nopeammin. Kakkosella tai kolmosella kannattaa koittaa koeajolla, ykkönen menee vähän turhan nopeasti muutenkin.

      Poista
  2. Selvä, kiitosta!

    Jatkathan blogin kirjoittamista, tai älä missään nimessä ainakaan poista sitä mikäli into lopahtaa. Saattaa olla tälle tulevalle ST200-omistajalle hyvinkin hyödyllinen tiedonlähde. Muutenkin mukava seurata tätä.

    VastaaPoista
  3. Tuo tuulilasin ylänurkka muuten piti. Sen jälken kun hioin sen auki, niin ei ole lähtenyt kesimään uudelleen, vaikka pellin paksuus tuntui hionnan jälkeen olevan millin sadasosien luokkaa. Ehkä nuo aineet ei ole ihan paskoja pienissä vaurioissa? Ei niilläkään läpireikää pelasta.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.