Hammerin kalterit

Takaluukkuun pesän tehnyt Hammer on ollut muutaman viikon maton alla peitossa ja remppahommat kotona ovat vieneet aikaa niin, ettei ritiläprojekti ole juuri edistynyt. Pääsiäisen ajan kotimaanmatkailu kuitenkin vääjäämättä läheni ja tavaraa oli tulossa kyytiin kontin täydeltä, joten jotain piti kehittää. Tarkoitus on, ettei tavarat pääse koskettamaan elementtiä, joten tämän säädön työnimenä onkin "Hammer - U Can't touch this". (Näin nolon alun jälkeen voi ainoastaan parantaa.)

Aluksi kävin ostamassa Powersetistä 10" subbarille mustasta metalliverkosta tehdyn ritilän, mutta totesin sen aivan liian löysäksi lirppanaksi takakontin pohjassa olevalle elementille. Tämä 20€ ostos lisättiin Hall of Shamelle, eli turhaan ostettujen arvottomien kamojen listalle.

Tämän jälkeen aloin visioimaan hieman järeämpiä kaltereita esimerkiksi kaapin vetimistä tehtynä. Riittävän pitkät vetimet tuntuivat olevan kaikki alapuolisella ruuvikiinnityksellä, joten vetimet pitäisi kiinnittää aluksi jonkin sortin korokepalaan, minkä jälkeen korokepala kiinnitettäisi subwooferin koteloon. Ostin kokeeksi perstuntumalla 22cm pitkät vetimet, joiden arvelin olevan jokseenkin sopivan kokoiset tälle elementille. Korokepalan materiaalia löytyi varastosta, eli etukaiuttimien soviterenkaista ylimääräiseksi jäänyttä massiivipyökkilevyä.

Korokepalojen suunnittelu lähti liikkeelle suurpiirteisesti leivinpaperin ja lyijykynän hahmotelmalla.

Ensimmäinen versio korokepaloista, vetimet kiinnitetty korokepalaan ja korokepala liimattu Sika MaxTack -liimalla koteloon kiinni. Tässä on menossa koesoitto, eikä ripustukset ota kiinni korokepaloihin.

Leivinpaperille hahmotellun sabluunan avulla piirretään kuva maton alapintaan ja annetaan mattoveitsen puhua.

Tässä lopputulos ensimmäisestä kokeilusta. Korokepalan voisi sävyttää hopealla tai tummanharmaalla, samoin maton reunaa voisi käsitellä tai edes tussata, jolloin se olisi hieman sulavamman näköinen. Suunnitteluvaiheessa tämä näytti mielessäni lopputulosta paremmalta :-)

Ensimmäinen kokeilu päättyi Pääsiäisreissun aikana tähän. Liima ei kestänyt pakkasta, vaan viritys irtosi. Irtonaista palaa pystyi toki käyttämään loppumatkan alkuperäiseen tarkoitukseensa, eli elementin suojaamiseen.

Kiinnitys pitänee tehdä silikonilla ja muutamalla ruuvilla. Muotoilua voi niin ikään hieman fiilistellä, sillä nykyisessä versiossa pyöristykset on tehty raspi-roopella sen kummemmin viimeistelemättä, joten oman käden jälki näkyy myös epätoivotulla tavalla. Myös väritys ja maton viimeistely on edelleen mietintämyssyssä. Kuminen reunansuoja- tai U-nauha voisi toimia maton reunaan. Samaa nauhaa voisi virittää myös takaluukun alareunaan, mistä puskurin päälle kasaantuva lumi ja jää hankaa maalit pois joka talvi...